Hei, meitä vakoillaan

Jari Tourunen

Barack Obamalta odotetaan vieläkin tekoja, joiden perusteella hänen voidaan sanoa ansainneen Nobelin rauhanpalkintonsa.

Maailmaa ravisteleva vakoilukohu ei ainakaan auta asiassa. Yhdysvaltojen ja Obaman kilpi maailmanrauhan rakentajina on pahasti tahrautunut.

Yhdysvallat perustelee toimintaansa terrorismin vastaisella taistelulla, mutta sen on vaikeata selittää, miksi se vakoilee myös liittolaismaidensa johtajia.

Vakoilu on nykyteknologialla tehokkaampaa kuin ennen, tietomassat ovat suurempia ja informaation käsittelykapasiteetti valtava. Teknologia mahdollistaa sen, että vakoojien ja urkkijoiden ei enää tarvitse fyysisesti tunkeutua toimistoihin. Riittää, kun osaa hakkeroida tietojärjestelmiä.

Muutoksen mittakaavaa kuluneen 60 vuoden aikana voi olla vaikea hahmottaa, mutta yritetään.

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden virasto NSA perustettiin vuonna 1952. Tehokkaana organisaationa se pystyi jo ensimmäisinä vuosinaan käsittelemään kymmeniä tuhansia sivuja tiedustelumateriaalia päivässä parissa.

Nykyisin NSA on ehkä maailman tehokkain hakkerointi- ja urkintaorganisaatio. Se on kyennyt muun muassa soluttautumaan Googlen ja Yahoon konesaleihin eri puolilla maailmaa. NSA on päässyt kaapeleiden kautta käsiksi satoihin miljooniin käyttäjätileihin.

Pelkästään viime talvena NSA pystyi kuuntelemaan yhden kuukauden aikana 60 miljoonaa puhelua Espanjassa. Ranskalainen Le Monde -lehti paljasti taannoin, että NSA oli urkkinut 70 miljoonaa puhelua Ranskassa.

Eikä hakukoneiden kaapeleiden kautta tapahtuva vakoileminen ja paljastunut massiivinen puhelinkuuntelu ole kuin pintaraapaisu siitä, mihin kaikkeen moderni tiedustelukoneisto kykenee.

Olisi naiivia olettaa, että Suomi olisi suojassa urkinnalta ja vakoilulta.

Suomi on pieni maa, eikä tänne kohdistu niin suuria intressejä kuin suurempiin valtioihin. Siitä huolimatta suomalaisia yrityksiä, valtionhallintoa, poliisia, Puolustusvoimia ja luultavasti yksittäisiä ihmisiäkin vakoillaan tai ainakin yritetään vakoilla. Niin oli ennen, eikä ole mitään syytä kuvitella, ettei niin olisi jatkossakin.

On myös epätodennäköistä, että Suomen ulkoministeriö olisi ainoa ministeriö, josta vieraat valtiot ovat kiinnostuneita. Tämä realiteetti näkyy myös tavassa, jolla valtionjohto on asiaan reagoinut: rauhallisesti, pragmaattisesti ja toivottavasti myös tehokkaasti.

Kaikki valtiot keräävät kapasiteettinsa suomilla mahdollisuuksilla tietoa. On vaikeata määritellä, missä vaiheessa tietojen kerääminen muuttuu laittomaksi. Siksi on kiinnostavaa seurata Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon lausuntoja. Niiden kirjo on melkoinen: oikeutuksen hakemista, kieltämistä, myöntämistä, pahoittelua, hyökkäämistä ja uhkailua.

Esimerkiksi liittokansleri Angela Merkelin puhelimeen kohdistunut kuuntelu kiistettiin aluksi kokonaan, sitten se myönnettiin ja lopulta julkisuuteen välitettiin tieto, että Obama olisi määrännyt kuuntelun lopetettavaksi. Sitä ennen Yhdysvallat oli selittänyt puhelinkuuntelua muun muassa terrorismin vastaisella toiminnalla.

Tietenkin selitys ontuu, koska on aika vaikea osoittaa, millä tavalla Merkelin puhelujen kuunteleminen ehkäisee terrorismia.

On kiinnostavaa pohtia myös sitä, mikä tekee NSA:n kaltaisen organisaation harjoittamasta urkinnasta ja tietomurrosta hyväksyttävän, mutta yksittäisen hakkeriharrastajan tunkeutumisesta valtion tietojärjestelmiin vakavan rikoksen.

Tietovuotaja Edward Snowden on tällä hetkellä Yhdysvaltain listalla ykköskohde, sillä hänen ansiostaan vakoiluvyyhti alkoi purkautua. Hyvänä kakkosena tulee suomalaistaustainen britti Lauri Love, jonka epäillään hakkeroineen Yhdysvaltain armeijan, avaruushallinnon ja valtionvirastojen tietojärjestelmiä.

Lauri L. ei ole ensimmäinen nuori nörtti, joka pitää huippusuojattuja tietojärjestelmiä pilkkanaan ja jonka Yhdysvallat haluaisi vuosiksi vankilaan.

Vaikka Yhdysvallat on nyt hankalassa välikädessä, kannattaa muistaa, että sen tiedustelu on merkittävässä roolissa terrorismin ehkäisemisessä. Snowdenista alkanut kohu kuitenkin pakottaa miettimään, missä rajat menevät ja mihin tiedustelua kuuluu ja voi käyttää.